Mitä perfektionismi on?

Perfektionismi on sekoitus mielessämme toimivista malleista, jotka koostuvat ajatuksista, tavoista ja tunteista.

Toimintakuntoinen perfektionisti ei useinkaan tunnista, miten kokonaisvaltaisesti perfektionismi heijastuu hänen tapaansa olla ja tehdä.

Muutamia ulkoisia merkkejä, joista voi tunnistaa tyypillisen perfektionistin:

  • Omistautuminen työlle ja tuottavuudelle, usein vapaa-ajan kustannuksella
  • Halu kontrolloida asioita ja haluttomuus luopua kontrollista & delegoida
  • Perfektionisti haluaa tietää mahdollisimman paljon, sillä tieto on yksi kontrollin väline
  • Huoli virheiden tekemisestä
  • Kiinnostus yksityiskohtiin
  • Tunnollisuus
  • Pikkutarkkuus
  • Joustamattomuus
  • Kriittisyys

Nämä ominaisuudet ovat tietyissä tilanteissa hyviä ja tarpeellisia. Esimerkiksi kirurgin on syytä olla kiinnostunut yksityiskohdista ja lennonjohtajan on syytä olla työssään tunnollinen ja pikkutarkka. Monissa ammateissa on työtehtäviä, joiden onnistunut suorittaminen edellyttää näitä ominaisuuksia.

Tietyissä ammateissa tilannekohtainen äärimmäinenkin tarkkuus on usein hyödyllistä ja toivottavaa, sillä sen ansiosta voimme menestyä tehtävän edellyttämällä tavalla. Tällaisella tilannekohtaisella perfektionismilla on paikkansa yhteiskunnassa.

Jos perfektionismista tulee elämäntapa ja se ulottaa lonkeronsa tiettyjen työtehtävien lisäksi laajemmalle ja syvemmälle elämään, niin se alkaa hallita ja rajoittaa ajatteluamme. Tällöin kyseessä on yleistynyt perfektionismi.

Yleistynyt perfektionismi ulottuu laajasti elämän eri osa-alueille ja tilannekohtainen perfektionismi keskittyy vain tiettyihin työtehtäviin tai elämän osa-alueisiin. Elämäntapana yleistynyt perfektionismi on stressaava, sillä se ajaa meidät kuluttamaan voimiamme turhaan.

Perfektionismi voi suuntautua sekä itseen että muihin. Itseen suuntautuvat perfektionistit ovat ankaria itselleen ja vaativat itseltään paljon. He sättivät itseään virheistä ja ovat itse itsensä pahimpia kriitikkoja.

Muihin suuntautuvat perfektionistit taas ovat ankaria muille, eivätkä siedä toisten heikkouksia. He turhautuvat helposti nähdessään virheitä muissa ja vaativat muilta paljon.

Miten perfektionismi syntyy?

Jos suoriudumme jostain asiasta hyvin ja saamme kehuja, tunnemme olomme hyväksi ja haluamme lisää tuota hyvää tunnetta. Alamme toimia toisten odotusten mukaan, jotta saisimme kehuja ja arvostusta jatkossakin.

Jos taas toimintaamme kritisoidaan, niin saatamme tuntea syyllisyyttä tai häpeää. Alamme vältellä toimintamalleja, jotka tuottavat meille negatiivisia tunteita.

Perfektionismi on enimmäkseen oppimisen, ohjelmoinnin ja ehdollistumisen tulosta. Se on mielen itsepuolustusstrategia kriittisestä ja vaativasta ympäristöstä selviytymiseen. Toimintamalleista tulee tapoja kun toistamme niitä tarpeeksi usein.

Olemme alttiina perfektionististen mallien syntymiselle varsinkin lapsuudessamme ja nuoruudessamme, jolloin aikuisilla on valta vaikuttaa meihin. Perfektionistiset mallit syntyvät vuorovaikutuksessa vanhempien ja muiden ihmisten kanssa, sopeutumisena kriittiseen kasvuympäristöön. Lapsi sisäistää helposti vanhemman vaativuuden ja itsekriittisyyden myös itselleen.

Monilla koulujärjestelmä on vahvistanut perfektionismia. Täydellisen arvosanan katto on rajattu ylhäältä päin ja useimmissa kouluaineissa opettajan tehtävä on etsiä virheitä, joiden perusteella kokeen arvosanaa voi laskea alaspäin. Viesti on selvä: valmistaudu huolellisesti, vastaa oikein, äläkä tee virheitä jos haluat menestyä!

Kieliopin oikeellisuuteen keskittyminen on tuottanut Suomeen valtavasti kouluruotsin opiskelleita perfektionisteja, jotka eivät uskalla avata suutaan, koska pelkäävät sanovansa jotain väärin. Suomalainen kulttuuri on erittäin perfektionistinen. Uusia lakeja ja direktiivejä säädetään jatkuvasti lisää asioiden kontrolloimiseksi.

Mitä perfektionismista seuraa

Perfektionismin hinta on kova. Siitä seuraa usein jännittyneisyyttä, huolta, ahdistuneisuutta ja masennusta. Perfektionistit kärsivät erittäin todennäköisesti erilaisista stressin muodoista.

Lähipiirikin saa osansa jos perfektionisti rasittaa heitä ylikriittisyydellä, pakolla olla oikeassa, sekä taipumuksella kontrolloida muita.

Tuottavuus alenee, kun huomio kääntyy tekemisen sijasta lopputulokseen. Siitä seuraa paineita, jolloin asioiden aloittaminen helposti viivästyy, eikä tekeminenkään oikein suju. Luovuus kärsii, sillä perfektionisti pelaa mieluusti varman päälle, eikä mielellään ota riskejä yrittäessään välttää virheitä.

Perfektionismi voi myös viedä aikaa, rahaa ja energiaa. Perfektionistit saattavat korjata asioita, jotka eivät ole rikki. He käyttävät usein asioiden tekemiseen enemmän aikaa ja energiaa kuin olisi tarpeen ja saattavat tehdä asioita alusta lähtien uudelleen.

Jatkuvasti korkeampia ideaaleja kohti tähtäävä perfektionisti ei oikein pysty nauttimaan maailmasta sellaisena kuin se on.

Näiden ajatusmallien tietoinen muuttaminen on kuitenkin mahdollista.